Joo. Marmeladet on uponnu jäihin ja syvälle.

Mulla ei ikävä kyllä riitä yksinkertaisesti innostus Marmeladejen kanssa hengailuun. Pelaamisestakin on jo niin kauan, etten enää tiedä mitä ottamissa kuvissa tapahtuu. Jos innostus iskisi, pitäisi miettiä niitä kuvia.

En voi syyttää ajan puutettakaan, mutta sitäkin on väliin kun kokeita tulee pötköön hullunlailla. Mutta suurin ja hallitseva syy on, ettei mun innostus riitä. Ei jaksa miettiä edes koko asiaa. Mulla ei riitä innostus lukemaan edes muiden sims-tarinoita. Olen nyt jäänyt niistä niin jälkeenkin. Anteeksi kamalasti.

 

~ Teija

~ Anteeksi vielä kerran ~

Linkki Tuloksiin

Kiitos äänestäjille tuhannesti! Marmeladet jakoivat Erikoisimman Extran tittelin Find Your Chic:in kanssa!

Ja toivottavasti Marmeladet pärjäsivät myös hyvin Leiskuvimmassa Legacyssa ^^

Ikävä kyllä Susiprinsessa ja Valokarhu lopettavat VaSun ylläpitämisen :<

 

Anteeksi kun muistin kirjoittaa tämän vasta nytten. Olen jäänyt koukkuun Facebookiin 8DD Pitäisi pikkuhiljaa palata simsin ja tarinoiden pariin ;D

Huhhuh, photobucketin kanssa oli ongelmia ja vuodatuskin alkoi ärsyttämään... Noh tässä tämä tulee. On melko lyhyt, mutta lopussa on yllätys, se tasoittaa ehkä vähän :D Ja kiitos tosiaan jos äänestitte VaSussa, tässä kiitos siitä ^^

"Kuuliksiee ku se vekara huus että nyt on koulut kiinni?"

 

"On se outoa ku lapset ei nauti koulunkäynnistä. Suruullista vai mitä?"

 

"Mitäs sä kyyläät?"

 

Perheessä tuntui kaikki olevan taas kunnossa. Perhe oli kokonainen, äiti ja isä ja vielä isovanhemmatkin.

 

"Se joka osuu nyt, pääsee eka patterin luo lämmittelemään!" Charles huikkasi pojalleen.

"Hahaa! Okei, sä kyllä häviät!"

Corey osaa kyllä tähdätä 8)

Kasvihuone oli jäähyllä, kuten ehkä huomaattekin. Se ei tuo mieleen järin hyviä muistoja. Toisaalta se veti kuitenkin Elleniä jollain tavalla puoleensa.

 

Pariskunnan jokapäiväinen elämä olikin täynnä hellyyden osoituksia. Saivatpahan vihdoinkin toisensa :) 

Coreyta ei meinannut koulu kiinnostaa, läksyt yleensä piilotettiin pöydän tai sängyn alle leikkihetken jälkeen, ettei äiti vain huomaisi.

 

(Sori et nää rivit pomppii, mut en voi sille mitään. Kaikki on nyt päin peppua, turhia entereitä ilmestyy joka tallennuskerralla.)

Willie kohoaa urallaan huimaa vauhtia ja rahaa riittää, joten Ellenin ehdoton toive oli saada poreamme.

 

Poreammeessa Ellen muuttui näkymättömäksi O_O Yritin kaikenlaista, laitoin simit autoon ja vaikka minne! Ei vain auttanut.

Sitten poistin pari hackia ja helpotti, onneksi!

 

 

 

Iih! Willie on nyt musiikkiuran huipulla ja ansaitsi itselleen platinamielialan koko loppuelämäkseen! Willie on siis rock-legenda :)

 

(Ja tavoitepalkin kohdalla luki että titteli on Himokas Harmaahapsi 8D)

Voi, rokkilegendaa väsyttää :>  Ei oikeen ilostuta rokkilegendana elo... no jos Willie tajuaisi sen seuraavana aamuna.. niin! Jos se on shokissa!

 

No pitihän Willielle raivata tilaa soittamiseen kun rahaakin riittää!

Ja kaikki on tyytyväisiä ^^ Ei melua sisällä. Tai ei aivan, Elleniä kyllä hieman harmitti kasvimaan poisraivaaminen.

OMG! Se on Willie Marmelade!! Mut se on lähössä... en kerkee pyytämään nimmareita. Mä rakastan sitä ja sen tuuheaa tukkaa!! Noh, minähän sitten vilkutan. Iih, vilkutin Willielle!

Coreyn aika kasvaa. Onko toiveita?

 

Ööö... haluun... olla komee... saada paljon tyttöjä... joo! Paljon tyttöjä! Tai no... ainakin yks kerrallaan!

Siinä on tietotavoitteinen Corey ^^

 

 

 

Ja tässä Corey makeoverin jälkeen, blondatut hiukset ja lävistys. Ja vaatteet toki muuttu ;p

 

Ja Coreyn huone. Hmm... läksyjä yhä lattialla. (Yksisarvisen/hepan kuvalla varustettuja :'D) 

 

Corey alkoi heti treenata tyttöjä varten. Tätä kestikin yömyöhään. Ei niitä lihaksia yhdessä yössä ansaita O_o Nooh, paitsi ehkä simsissä... ehkä kuitenkin kahdessa yössä ;) 

 

 

 

Kuntoilu jatkui aamullakin, kun herra meinasi nukkua pommiin. 

 

Ellen ei voinut jättää puutarhanhoitoa kokonaan pois elämästään. Kaikki kyllä vahtivat ettei Ellen viettäisi kasvien kanssa liikaa aikaa. Hedelmäpuista oli ainakin hyvä aloittaa. 

 

"Miten koulussa sujuu? Kerkesithän aamulla busiin?" 

"Kerkesin juu. Hyvin siellä menee, aika helppoa. Noniin! Näin se menee!" 

 

Tosiasiassa läksyt eivät Coreyta vieläkään kiinnostaneet. 

 

 

Sen sijaan Coreytakin veti kaupunki puoleensa.  

 

Umm.. tämän kaunokaisen minä haluan. Pyydän treffeille pelin jälkeen..

Joo, se on varmasti se oikea. Kattokaa nyt miten se kyylää meikäläistä!

Corey is in lööv 8)

 

Typykkä kuitenkin katosi ennen kuin Corey kerkesi pyytää tämän puhelinnumeroakaan. :( Se jos mikä suututti Coreyta.

 

Oli aika tarttua jotain pirtelöä vahvempaan.

 

Ja sehän ei tosiaan alkanut hyvin. Coreylla on aika tempperamentti, ja nyt tätä kaiken lisäksi ärsytti. Kenenkään ei tarvinnut edes ryppyillä Coreylle, pieni vilkaisukin häneen sai hermot pintaan.

 

Corey suututti vääriä ihmisiä. Ja loppujen lopuksi Corey potkittiin ulos, ettei turhia tappeluita syntyisi.

 

Stadissa tapaa tunnetusti mitä erikoisimpia simejä. Noidan ja torakoiden jälkeen Coreylle riitti, noidassa ei ollut mitään vikaa, mutta Corey itse on ötökkäkammoinen. Ja eihän hän edes enää päässyt sisälle. Ja vielä kaiken kukkuraksi jos Corey ei nyt hipsisi hiirenhiljaa kotiin, joku kyllä huomaisi varmasti.

Ja tässä näette mitä kuuluu mm. Rock-legendan Willien elämään. 8I
Myönnetään, ei ole kovin laadukas :D Ja piti laittaa jostian syystä kahteen osaankin. O_o En voinut tehdä enää ihan normaaliakaan osanjatketta, koska tapauksista ei ollut kuvia, vain nuo videot. Sori, tuli vaan taas videofiilis :D

 

Osan 18. Loppu!

_____________________________________________________
Tajuaako Lora Willien vedätyksen? Miten Coreyn koulunkäynti jatkuu?

 

 

No niin, äänestys on nyt ohi, kiitos kaikille äänestäjille ^^ Nyt toivotaan vain parasta! 

Tulokset saammekin sitten 30. päivä tätä kuuta.

Kiitos VaSu taas tästä ihanasta gaalasta 8) Tai siis Valokarhu ja Susiprinsessa!

Hei kaikki Marmeladen lukijat! Olenko kiittänyt teitä kylliksi? Minulla on ollut pitkiä taukoja ja silti täällä on eloa joka osan jälkeen! (En osannut aluksi kuvitellakaan tällaista. :p Vaikka pitkät taukoni ovat kyllä varmasti myös vähentäneet kävijöiden määrää, mutta erittäin tyytyväinen olen, toki! Ja oma vikanihan se olisi joka tapauksessa :D)

 

Nyt toivon teiltä muutamaa asiaa, tai ehdotan, ihan miten vain! :)

 

Nyt se käynnistyi - VaSu Gaalan äänestys siis! Toivon että Marmeladet saisivat ääniä kahdessa kategoriassa, ja kategoriat kuuluvat: Leiskuvin Legacy sekä Erikoisin Extra (Hehkeä Heinäkuu, sivun vasen alareuna)!

 

 

 

Miksi äänestäisin?

Sehän on ihan oma päätöksesi. Mutta itse olen ainakin ihan tyytyväinen Marmeladejen sivujen laajuuteen, on joulukalenteri, muutama synttäriextra tuolla alanurkassa, latausvinkkejä sekä muita vinkkejä!

Aikaa on muuten rutkasti, tästä päivästä 12.9.09 asti!

 

Ja vielä toivon kommentteja uusimpaan (pitkähköön) osaan, 17. Rakastaa, vai ei rakastaa?

Tämä osa tuli nyt ennätysajassa melkeinpä, mutta halusin sen pois vaivoista kun koulukin nyt alkaa. Viimeisin osa tuli Marmeladejen syntymäpäivänä, 22.7 (Laitoin vain, sillä esim. viimeisin osa voi olla jäänyt lukematta, sillä kahden osan nimet olivat erittäin samanlaisia.) Itse pidin osan 17. tekemisestä, tai ainakin kuvien ottamisen aikana tunsin jotenkin onnistuneeni... en sitten tiedä mitä teksteistä... ja mitä tykkäätte, mutta toivottavasti kelpaa! Osa löytyy heti tuosta alta ^^ Olen tosissani alkanut suunnitella Marmeladeille jonkinlaista juonta koko loppusukuun, toivottavasti tulee olemaan miellyttävää luettavaa. (Vaikkei se juoni ole ehkä mitään hemaisevaa, mutta silti) Ilmoittakaa jos kuljen liian nopeasti! 8)

 

Mutta suuret kiitokset jos äänestätte Marmeladeja! On ihanaa olla taas  Vasu Gaalassa!, mutta vihdoin Marmeladejen kanssa! ;) Linkki vielä VaSuseen

 

~ Teija kiittää ja niiaa

Here you go! Tuliko vähän yllätyksenä? :D Sen piti olla ylläri 8) Kuuntelin tätä osaa kirjoittaessani muuten tällä kertaa jotain musiikkia! mm. Panic! at the discoa, Good Charlottea, Sunrise Avenueta sekä Green Dayta yms.

Mutta ei, kasvit olivat täydellisessä kunnossa, vaikka Lora ei ole käynyt kasvihuoneessa pitkään aikaan.


"Äiti! Vihdoinkin! Et ikinä usko miltä minusta tuntui?! Aivan kuin sydämeni kuihtuisi paikalleen, kun en nähnyt rakkaitani!"


"Siis mitä...? ...Ellen? Mitä... sinulle on tapahtunut? miten?" Lora kysyi samalla kauhistuneena kuin helpottuneenakin."Synttärien loppu meni aika paljonkin mäkeen... ja sitten tulin tänne turvaan. Kasveissa oli paljon ötököitä ja käytin sitä ötökkämyrkkyä jaja... nyt olen tällainen""Oletko kuitenkin kunnossa?""Olen, äiti. Et ikinä usko kuinka ihana sua on nähä!"




"Samat sanat tyttökulta. Corey taitaa odottaa sinua.", Lora sanoi halatessaa lastaan lujasti.



"Niin... sä siit sanot olevas mun äiti... mutta kyl mä näin sut, sä olit kasvihuoneessa... ja näytätkin vähä oudolta", Corey mietiskeli. Eihän tämä kummajainen voi olla hänen kaunis äitinsä!



"Oletko aivan varma..." Ellenin sydäntä kouristi kuulla, ettei hänen lapsensa muista hänestä paljoakaan mitään, Ellenin mielestä Corey olisi silti voinut tunnistaa hänet vihreästä ihosta huolimatta. Siitä on niin kauan. Corey oli niin pieni silloin, eikä Ellen ollut kotona.



"..oletko aivan varma, sillä minä olen ainoa joka tiedän mistä kutiat!" Kutitusleikit olivat ainoat leikit mitä Ellen hetken leikki lapsensa kanssa."ÄÄH! Lopeta, äiti! Uskotaan, uskotaan!!"



"Hyvä juttu. Anna äidille pusu ja menehän ihmeessä nukkumaan!""Okei, yötä! Tuuksä mun viereen nukkumaan?""En taida vielä tulla, olen täällä kuitenkin kun heräät aamulla kouluun."
Jostain syystä Elleniä ei nukuttanut lainkaan.





Sitten ilosanoma levisi koko perheen korviin ^^

"Hah, et kerenny!"

Ellen otti myös pitkiä kylpyjä, hän tunsi kuivuvansa jos oli liian kauan erossa vedestä. Hän oli tosiaan muuttunut kasvin kaltaiseksi.



Kasvien hoitokin sujui Elleniltä paremmin kuin hyvin, kasvit olivat hänelle kuin hyviä ystäviä.




Ellen kyllä nautti myös tanssimisesta ja siskonsa seurasta edelleen. :>


".. ja sit siel kaupas äiti vielä kompastu sen miehen ostoskoriin!" Laree nauroi juorutessaan.
"Eikä!? Niin kuka se mies oli?""Se Rentolandian kroisos, siinä kylpytakin näköses asus!"



"Miten se muka käy ite ostoksilla?? Eikö sillä oo palvelijoita?" Ellen hämmästeli kikatuksensa seasta."Tästä ei sit kerrota kellekään, ei ainakaan äidille!"



Ellen oli tosiaan paikalla Coreyn lähtiessä ensimmäistä kertaa koulunpenkille.



"Oletko sinä varmasti kunnossa? Kikatuksesi Lareen kanssa kuului vielä yömyöhään, etkä sinä mennyt ollenkaan nukkumaan! Miten jaksat?"



"En tiedä... En kai tarvitse unta enää niin kauaa... mutta miten sinä voit, et tainnut nukkua pahemmin itsekään..?""Suoraan sanottuna mielestäni tämä kaikki on syytäni... minä en tullut hoitamaan kasvejani oikeaoppisesti ja nyt sinä olet puoliksi kasvi!" Lora tunnusti.



"Et voi olla tosissani. Mun olis pitäny tulla tänne heti, ja vaikka kysyä ohjeita sen myrkyn käyttöön, mut en ollu vaan valmis viel tapaamaan teitä"



"Olen aivan kunnossa, tämä elämä on vain hieman erilaista."



"Niinpä kai..."



"... etkö aio syödä ollenkaan?"



"Oikeastaan syöminenkään ei tunnu oikealta... ei ole nälkä ja syöminen on tosi epämukavaa... Eihän kasvitkaan syö kiinteää ruokaa, äiti" (Älkää välittäkö, hampaat ei mee ihan kohdilleen :p)



Mitä nyt? Pitäisikö minun tavata Charles?"



Ellenillä oli paljon mietittävää katsellessaan taivasta. Mitä Charles sanoisi tästä uudesta ulkomuodosta?



En taida olla vielä aivan valmis... ehkä myöhemmin.Ellen tiesi, että Charles oli hänen elämänsä rakkaus, vaikka häneltä olikin mennyt usko miehiin.



Ja poff! Ihan yllättäen Evan päätti kasvaa aikuiseksi...



Mutta elmer taitaa nukkua synttäreidensä yli..



Ei sentään! Tässä sitä mennään!



Pyjamasta päätellen mönkään taisi mennä.



No ei ihan sentään :> Komeahan Elmeristä kuoriutui taas kerran!




Ja tässä vielä Evan.




Kaikki sisarukset muuttivat pois, Ellenille ja Coreylle jäi nyt kunnolla tilaa :>


Ellenillä oli vaikeuksia uuden elämänsä kanssa. Hän kaipasi Charlesia, mutta ei tiennyt olisiko valmis tapaamaan häntä vielä. Ellen koki saavansa liian vähän rakkautta, hänen sydämensä oli kuristumaisillaan.



"Oletko nyt aivan varma että kaikki on okei?" Lora kysyi huolestuneena tytöstään, häntä toisaalta kiinnosti tietotavoitteisena muuttua lapsensa kaveriksi vihersimiksi.



"Olen minä, kaipaan vain valoa tämän uuden elämäni kanssa... alan pikku hiljaa oppia tähän.""Vai niin"



Minun on pakko olla valmis kohtaamaan Charles. En pysty enää tähän, tarvitsen häntä.



Ellen kuitenkin soitti liian myöhään, häntä odotti vain äkäinen vastaus.



Ellen ei kyennyt sanomaan mitään, joten hän sulki luurin.Ehkä myöhemmin...



Tässä vaiheessa Ellen piti huolta että saisi tarpeeksi rakkautta muualta, hän päätti auttaa poikaansa ensimmäisten kotiläksyjen kanssa.



"Ei tästä mitään tuu!" Corey ei ole tyytyväinen, kun läksyt eivät aina suju ensi yrittämällä."Kyllä se siitä, kulta! Yritä vaikka laskea ne jäätelöt alekkain!"



Seuraavana iltana Ellen kykeni soittamaan Charlesin kylään.



"Niin.. kukas sinä olet... missä Ellen on?"

"Etkö tosiaan tunnista minua?!"


"En... minulla on kyllä paljon ystäviä...voisimme tutustua uudestaan!" Charles sanoi kätellessään Elleniä.



"Tästähän voi tulla ikimuistoista!"



"Niin uskon minäkin!" Ellen tokaisi ja puhalsi kourallisen siitepölyä suoraan Charlesin kasvoille.


"Ai, silmäni! Mitä tuo oli?" Charles kysyi yrittäessään avata silmiään.Kiukuttelusta ei ole mitään apua... jos yrittäisin toisella tavalla."Sen vaikutus loppuu suunnilleen nyt.", Ellen sanoi säteilevänä. Hänellä oli uusi suunnitelma.



Ja niin Ellen suuteli Charlesia kunnolla. Hänen täytyi muistaa Ellen."No niin, etköhän sinä nyt muista!""Ellen, sinäkö? Mutta mitä on tapahtunut?""Mennään istumaan, niin kerron."Ellen suuteli Charlesia vielä kerran, mutta hieman rauhallisemmin.



Ellen kertoi tarinansa juurta jaksaen. Kaiken synttäreistä joille Charles ei päässyt... "Ja siinä oli minun tarinani... Ei oikein kaunista vai?"



"Kamalaa! Miten jaksoit kaiken tuon jälkeen?""Oikeastaan epäilen, että tämä vihersimiyskin auttoi minua toipumaan, en tiedä. Mutta en toivu tästä täysin ehkä koskaan.""Minua hävettää sanoa näin... mutta taidan sanoa suoraan. En tiedä voinko rakastaan sinua, kun olet puoliksi kasvi..."



Se oli kova isku Ellenille. Eikö häntä rakastettaisikaan?"En minä voi tälle mitään? Eikö se onnistuisi mitenkään?"



"En ole varma... mutta tiedän erään eukon joka kuulemma myy rohtoja joka tarkoitukseen! Olen myös kuullut Antiviheriinistä, parannuksesta johonkin tähän kaltaiseen. Lupaan etten enää painosta sinua tämän jälkeen ikinä!"



"Anna minun miettiä hetki, olisiko se edes turvallista?"
"Selvä, kulta. En ole aivan varma..."



Ellenin suu levisi hymyyn kun Corey ilmestyi olohuoneeseen."Charles, joku taitaa haluta nähdä sinut!"Corey pinkaisi juoksuun, suoraan isänsä syliin.



Hetki siinä kuunneltiin tarinoita iskän aikaisemmista seikkailuista.



Kunnes Coreyn piti mennä nukkumaan, seuraava päivä olisi taas koulupäivä.



Aamun tullen Ellen oli tehnyt jo päätöksensä, ainakin suurin piirtein. Hän ei voisi elää ilman Charlesia, ja tämän täyttä rakkautta. Niin hölmö hän on aina rakkaudesta ollut. Ja toisaalta Ellen halusi taas "normaaliksi.""Olen päättänyt, että suostun siihen ehdotukseen... tulen kohta!"



Ellen juoksi vessaan viime hetkellä ja vetäisi taskustaan päivänkakkaran. (kuvitelkaa päivänkakkara tuohon, en tiedä miksei se ilmestynyt :'D)Rakastaa....



... ei rakasta...



"Rakastaa! Nyt olen valmis.", Hassua kyllä, tämä auttoi Elleniä kovasti, luontohan on yksi hänen parhaista ystävistään nyt.



Niin Ellen soitti eukolle ja pyysi käymään.



Olen valmis... valmis... "Charles, tules tänne vielä! Et jätä minua tänne yksin, ja se eukko tulee ihan justiin!"



"En en, mitä nyt?""Halusin vain varmistaa että olet aina minun tämän muutoksen jälkeen!"



"Mitä jos liittyisit sukuun? Tiedän... tämä on hieman nurinkurista. Olisit varmasti itse halunnut kosia mutta en saanut mielenrauhaa..."



"Ei se mitään, ihanaa! Sanon kyllä!"



"Noniin, sieltähän se nainen tulee.."



"Hei, haluaisin ostaa sitä antiviheriiniä.""Oi, katsos vain..."



"... tässä sitä on!""Toimiiko se varmasti?"


"Toimii! Älä huoli! Mutta minulla on jo seuraava asiakas kiikarissa, näkemisiin!"



Naisen nopea lähtö ahdisti Elleniä lisää. Mitä jos tuo aine ei toimisikaan?



"Kulta, tämä onnistuu, tunnen sen.""Niin kai... sinun ei sentään tarvitse tuota litkua juoda...""Älä huoli! Ja hei, elämäni ei olisi ikinä entisellään ilman sinua, et tiedä miten huolissani olin kun katosit..."



"Älä kerro enempää! Teen sen heti!"



"Vähän outo olo...?"



Charles katsoi kihlattuaan kauhusta kangistuneena. Silti hän alkoi ottaa askeliaan poispäin.



"Äläs lähde minnekään! Tai ainakin otat minut mukaan!"



"Ellen! Kaikki hyvin?""On, on! Kiitos sinun!"Ellenin sisällä oli taas tasapaino kunnossa, nyt hänellä oli jopa nälkä.



"Ihanaa""Sinä saat muuten luvan muuttaa tänne kihlattusi ja poikasi luo!" Ellen huomautti miehelleen."Toki!"



Silti Ellen nautti edelleen pitkistä lämpimistä kylvyistä, vaikkei tarvinnutkaan niitä enää veden takia.



Charlesin kuteet :>
Ja tässä lopussa satsi kuvia ihanasta tapahtumasta. En halua pilata näitä tekstillä, ja kaikki varmasti osaavat kuvitella noihin kuvatekstit tai jotain ^^











(Elmerillä meni kovaa 8) )



Osan 17. Loppu!__________________________________________Seuraava osa ilmestyy kun kerkeän!
Huh! Siinähän kesti! Toivottavasti piditte! Nyt toivon tosiaan kommentteja sekä että äänestäisitte Marmeladeja VaSussa!